Luovia yhtä kaikki

Inhoan sitä, kun joku sanoo, ettei hän osaa olla sellainen "luova". Ja kuitenkin hän on kävellyt luokseni, keskustelee sujuvasti  ja on pukeutunut tyylikkäästi. Kaikki nämä vaativat luovuutta: kuinka taapero hoksaa, millä tavalla jalkoja liikuttamalla pääsee lujaa eteenpäin; mitä vastata keskustelukumppanin viimeisimpään suunavaukseen; miten yhdistää eri vaatteita niin, että niistä tulee hyvännäköinen kokonaisuus.

Jos ihmisiä voidaan tunnistaa luoviksi, niin keitä sitten ovat ne, jotka eivät ole luovia? Jotenkin kai luovat ihmiset kuitenkin erottuvat ei-luovista, kun kerran luovan voi tunnistaa. Mutta... kuka muka ei ole luova? Eikös meistä jokainen kykene oppimaan? Ja oppiminenhan on aivojen uudelleenjärjestelyä. Samaa, mitä luovuus vaatii. Kun yhdistetään asioita uudella tavalla, saadaan aikaan jotain uutta. Luovuutta on, että pystyy oppimaan ja käyttämään oppimaansa uusiin asioihin. Luova ajattelu on tapa ajatella toisin. Miettiä muita mahdollisuuksia. Kokeilla jotain uutta. Ja hulluttelu se vasta luovaa onkin. Tiivistettynä: jos olet joskus hullutellut, osaat aivan varmasti olla luova.

Eri asia on sitten, kuinka kukin luovuuttaan käyttää (minulla oli joskus kaveri, joka oli hyvin luova keksimään tapoja, joilla sai poikakaverinsa mustasukkaiseksi). Onneksi luovia tapoja voi harjoitella ja uskon, että jokaisella on mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan hyväkseen, oli kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta.